FI AVA FI AVA-H Eventually Encore

十 12.10.2012-5.5.2025

Kutsumanimi: Enne
Rotu: bordercollie
Sukupuoli: narttu
Väri: brindle
Koko: 50 cm, 18 kg
Syntynyt: 12.10.2012
Isä: Rising Sun Ennis at Canyonland
Emä: FI TVA Eventually Eowyn
Kasvattaja: Eveliina Kinnunen
Omistaja: Iiris Lehtinen

KoiraNet

Lonkat: B/B

Kyynärät: 0/0

Polvet: 0/0

Silmät: Ok 8/2017

Selkä: LTV3, SP0 10/2014

Agility: FI AVA, FI AVA-H

Toko: TK1, TK2

Rallytoko: RTK4

Näyttelyt: H

Luonnetesti: 98, laukauskokematon

Lopetettu: 5.5.2025 kohtutulehdus (muiden vanhuuden vaivojen lisäksi)

Enne oli ensimmäinen bordercollieni. Tarkoitukseni oli ottaa koira vasta seuraavana vuonna, mutta kun kävin tutustumassa kasvattajan luona rotuun, ihastuin Nasuun eli Ennen emään. Siinä oli vain jotain. Jännitin viikkoja pentujen syntymään, kävin katsomassa pentuja ja lopulta sain tietää, että saisin yhden pennun itselleni. Kuten monet kasvattajat, myös Eve valitsi pennut ottajille, mikä sopi minulle hyvin, koska kyseessä oli ensimmäinen bordercollie ja "kunnon" harrastuskoira (saksanseisojan ja lapinkoiran jälkeen). Yllättäen sain pentueen ainoan raitapaidan, mistä en ollut ollenkaan pahoillani, vaikka suosikkipentuni olikin ollut muu.

Enne osoittautui juuri siksi, mitä tarvitsin. Siinä oli tietysti omia haasteita. Enne oli nirso nuorena, ja kunnolla alkoi syömään vasta toisen koiran tulon jälkeen, kun Enne oli kaksi vuotta. Palkkaus oli tämän vuoksi lähes täysin lelulla nuorena. Bordercollie oli nopea oppimaan, nopea liikkeissään ja pinkaisi metrien päähän, kun sormi osoitti vähän kauemmaksi. Agility oli koiran mielestä aina hauskaa, mutta Ennellä pysyi aina pää mukana. Minä opin paljon hitaammin miten ohjata nopeaa koiraa. Tokoilujutut olivat taas joskus koiran mielestä tylsiä, ja opin olemaan treenaamatta niinä päivinä, kun Enneä ei kiinnostanut. Näin saatiin tokoonkin luotua innokas olemus.

Enne opetti minulle paljon harrastuksia. Kisattiin agilityn ja tokon lisäksi rallyssa, mutta harrasteltiin myös jälkeä, paimennusta, nosea, koirajuoksua ja -hiihtoa, doboa, koiratanssia, vepeä, frisbeekoppeja ja kaikenlaisia temppuja. Enne melkein oppi "kävelemään käsillään".

Tämä oli juuri sitä mihin bordercollie sopii. Tekemään mitä vain milloin vain. Käytiin Ennen kanssa vaeltamassakin, ja harvoin sitä niin väsyneenä näin kuin kahden yön vaelluksen jälkeen.

Enne määritti paljon minkälaisena täydellisen bordercollien näen. Se ei kylläkään ollut varmin ihmisten kanssa, mutta sen ohjaajapehmeys ja harrastusominaisuudet olivat mahtavat. Sen kanssa oli niin kiva tehdä, koska se halusi tehdä minun kanssa mitä vain ja myös halusi tehdä oikein. Sillä harvoin meni kierrokset niin yli, ettei se voinut kuunnella mitä sanon. Yleensä minä ohjasin väärin ja koira teki oikein.

Enne jäi eläkkeellä agilityssä jo keski-iässä, kun agilityssä vammautunut ranne ei parantunut kunnolla. Enne ontui kovempien treenien jälkeen. Siirryttiin sitten pakosta enemmän muihin juttuihin ja kerättiin rallyn koulutustunnukset. Viittä vaille valmis olivat myös tokon voittajaluokan liikkeet sekä koiratanssiohjelma, mutta taloudellisen tilanteen vuoksi jäi kisaaminen.

Enne muutti noin 10-vuotiaana isäni luokse maalle. Se ei pysynyt enää meidän tahdissa, vaan ontui pidempien metsälenkkien jälkeen. Enne nukutettiin toukokuussa 2025 saatuaan kohtutulehduksen. Parin vuoden valmistautumisesta huolimatta se tuli liian äkkiä.

Kiitos Enne kaikesta mitä minulle opetit ja kiitos, että jaksoit olla mukanani hyvinä ja huonoina päivinä. Olet se yksi ja ainoa.