 |
| Vihu 6kk näyttelyissä Rop-pentu. Kuva Elina Hirvonen. |
Kutsumanimi: Vihu
Rotu: pomeranian
Sukupuoli: narttu
Väri: particolor, mustavalkoinen
Koko: ~ 2,5 kg
Syntynyt: 26.01.2025
Isä: Shafran Sheeny Oscari Obey
Emä: Nicoletta Fortescky
Kasvattaja: Sprucevalleys
Omistaja: Iiris Lehtinen
Polvet: -
Silmät: -
Harrastuksena näyttelyt ja agility.
Olen aina halunnut pikkukoiran. Haaveissa on ollut pomeranian tai pitkäkarvainen chihuahua. Alkuvuodesta 2025, kun bordercolliepentue oli saatu maailmalle, tuli tunne, että uuden koiran paikka olisi jo. Ajattelin, että bordercollielle ei olisi nyt aikaa ja jaksamista, ja mudejakin oli laumassa riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin... Aika ajoin tulee seurailtua kennelliiton pentulistalta pikkukoiria ja haaveiltua niistä, ja tähän aikaan sattuikin pentulistalle mustavalkoisia pomeranianin narttupentuja. Perusoranssiahan en halunnut. Pari päivää mietin ennen kuin otin yhteyttä. Kaikki meni hienosti, ja Vihuliini tuli kotiin kahdeksan viikon ikäisenä. (Muutama viikko myöhemmin tuli kuitenkin myös se bordercollie pentu, mitä ei pitänyt tulla 😅)
Kasvattaja valitsi minulle pennun tietäen, että halusin näyttelykoiran, ja en halunnutkaan päätäntävaltaa, koska en rodusta enempää tiennyt. Ajattelin stereotyyppisesti, että saan pikkukoiran: räksyttää kaikkea, pelkää kaikkea ja on tyhmä, laiska, itsepäinen ja nirso. Kuinka väärässä voi ihminen ollakaan...
Vihu on sosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan, ei huuda enempää huvikseen kuin mudikaan, oppii asiat muutamasta toistosta, kulkee reippaasti kaikki lenkit ja syö ananaksesta ja salaatista lähtien kaikki mitä tarjotaan. Meillä ei voi nirso olla, koska muut koirat kyllä syövät, jos itselle ei kelpaa. Myöhemmin tajusin, että koostaan huolimatta Vihu on yksinkertaisesti pystykorva. Sillä on pystykorvamaista itsepäisyyttä, mutta se on ahne, minkä vuoksi se on helposti motivoitavissa. Vihu on superleikkisä ja vetää lelua ärhäkkäästi, ja saattaa itsekseenkin ravistella sisällä leluja. Sillä on todella hyvät harrastusominaisuudet, minkä vuoksi olen ihmetellyt, miksei näitä näy juuri koskaan harrastuskentillä.
Ensimmäinen kodin ulkopuolinen reissu oli tietysti koirahallille, jossa minun hämmästyksekseni Vihu ei uskaltanutkaan tervehtiä ihmisiä tai tutkia ympäristöä. Tällöin ajattelin, että tämmöinenkö tämä todella on. Seuraavalla kerralla Vihu tervehti sekä ihmisiä että koiria reippaasti, eikä pelännyt tilannetta ollenkaan. Myöhemmin huomasin, että tämä on Vihun ominaisuus. Se saattaa arkailla uutta asiaa itsepintaisesti, mutta kun se on sen kerran joutunut kohtaamaan, niin seuraavalla kerralla se on nähty juttu. Tämä on tullut esiin esimerkiksi putken opettelussa, jossa se ei millään suostunut kulkemaan putken läpi, joten sanoin apparille, että "heitä" pentu vain niin pitkälle putkeen kuin saat. Vihu meni kaksi kolmasosaa putkea käsikyydillä ja lopun lyhyen pätkän omin jaloin. Sen jälkeen se meni itse koko putken ilman arkailuja 😄 Samoin kävi uimisen opettelussa. Kerran sen nostin pakolla uimaan ja sen jälkeen se oli varsin kiva juttu.
Vihu on rakastuttanut reippaalla luonteellaan harrastusporukoissa, ja olen niin tyytyväinen, että satuin sen hankkimaan. Se on saanut ihailijoilta lempinimiksi esimerkiksi raivomarsu ja valepapillon. Mitä Vihun kanssa saavutetaankaan, niin ei ole väliä. Se on pienestä pitäen ollut arjessa helppo, että tuo vain hymyn kasvoille sitä katsoessa. Pikkukoiramaisesti se ei vielä juuri tykkää olla sylissä, mutta ikääntyessään arvostanee sitäkin enemmän.
Pikkukoirilla on usein vaikeuksia pidätyskyvyssä ja Vihun kanssa on mennytkin paljon aikaa sisäsiisteyden opettelussa. Tarkoitukseni oli aluksi opettaa se pissapaperille, mutta se kuitenkin selkeästi tajusi, että ulos oli hyväksyttävämpää tehdä, että olen yrittänyt opettaa sen täysin sisäsiistiksi. Nyt noin vuoden ikäisenä se nukkuu yli kymmenenkin tuntia yössä ilman, että tarvitsee käyttää ulkona. Vahinkoja sattuu, mutta ne on yleensä illalla, jolloin muut koirat nukkuvat ja itse olen koneella tm. Vihu touhuaa sisällä eniten koiristani, minkä olen ajatellut olevan syynä, että sille tulee hätä. Se osaa myös pyytää ulos, joskus haukahtamalla/inahtamalla tai joskus seisomalla takaovella ja odottavan, että telepaattisesti tajuan sen haluavan ulos. Joskus se toimiikin. Sillä on ollut parempia ja huonompia sisäsiisteyskausia, joten tulevaisuudessa nähdään miksi tämä muodostuu. Elämä ei kuitenkaan ole jatkuvaa kuseskelua.
Vihulta murtui jalka elokuussa 2025, minkä vuoksi se oli pitkän aikaa toipilaana. Jalka parani hyvin, ja päästiin joulukuussa normaaliin arkeen. Vihu olikin koko syksyn hyvin vihainen, ettei päässyt muiden kanssa juoksemaan vapaana.
