Kutsumanimi: BeMe (Biimii/Bimi)
Rotu: bordercollie
Sukupuoli: narttu
Väri: mustavalkoinen
Koko: ~52cm
Syntynyt: 5.2.2025
Isä: Nice Of You To Come Bye Empire State
Emä: Chesphoni Hold On I'm Coming
Kasvattaja: Chesphoni - Hollanti
Omistaja: Iiris Lehtinen
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Olat: Puhtaat
Selkä: LTV0, VA0
Polvet: -
Silmät: -
BeMen kanssa treenataan agilityä, paimennusta ja vähän tokoa. Katsotaan mitä kaikkea ehditään tehdä. Potentiaalia on vaikka mihin.
BeMe on koira, jota ei minulle monellakaan tasolla pitänyt tulla. Olin jo tehnyt varausmaksun Vihusta, koska olin päättänyt, ettei juuri nyt ole bordercollielle aikaa. Alituisesti pentueilmoituksia katsellessani satuin kuitenkin huomaamaan, että ensimmäisen bordercollieni Ennen velipuolelle (sama isä) oli syntynyt pennut Hollantiin. Velipuoli oli jo 10-11-vuotias, ja sisaruksista nuorimpia. Aiemmin olin kysellyt toista velipuolea yhdistämään sijoituskoiraani, mutta tällä koiralla sperman laatu oli liian heikkoa etenemään asiassa. Ja kun sitten näin BeMen pentueen, en voinut kuin laittaa viestiä Ylonalle asiasta. Pennut olivat siinä vaiheessa jo useamman viikon ikäisiä. Pentueessa oli vain kolme narttua, ja ajattelin, että niille kaikille olisi jo kodit. En tiedä miten asia oli, mutta Ylona oli todella ihana ja lupasi minulle nartun ja sain valita toisen mustavalkoisista itselleni ❤️Voi sitä järkytystä ja onnea!
Toinen syy miksi juuri tällaista pentua ei pitänyt tulla on se, että se on mustavalkoinen. Olin aikaisemmin sanonut, etten mustavalkoista hanki. Mutta väri on vain väri tällaiselle värifriikikollekin 😄
BeMen valitsin videoiden perusteella, ja oikeastaan erityisesti ensimmäinen video pisti silmiini. Siinä pennut osasivat juuri ja juuri kävellä pentulaatikossa. Muiden ollessa kohtalaisen paikoillaan, BeMe tutki ensin laatikon ympäri ja sen jälkeen alkoi sosialisoida muiden kanssa.
BeMe osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi.
Sillä ei ollut ongelmia lähteä mukaani lentokentälle (olin ollut muutaman tunnin kasvattajan luona ja näin BeMen emän ja veljen). Kun kutsuin sitä, se lähti heti mukaani. Ei arastellut vilkasta, äänekästä ympäristöä tai sitä, että se oli nyt "yksin". Se otti minuun kontaktia ja selvästi tajusi, että minä olin nyt hänen ihmisensä. Kaikki vastaantulijathan se tervehti lentokentällä ja ihastutti monia, kunnes väsyi, eikä ottanut enää kontaktia. Lentomatka sujui helposti, se nukkui kopassaan heräten muutaman kerran inisemään, mutta meni heti nukkumaan, kun annoin sen haistaa kättäni. Suomen puolellakaan ei ongelmia missään. Saavuttuamme BeMe oli ollut pissaamatta yli kuusi tuntia, koska ei ollut lentokentällä halunnut tehdä asioitaan. Pitkä pissa tehtiin lopulta asialliseen paikkaan.
Tämä onkin yksi BeMen loistavista puolista. Se on ollut lähes sisäsiisti tullessaan luokseni yhdeksän viikkoisena. Kasvattaja sanoi, että se on emänsä lailla alkanut pienenä jo hakeutua muualle asioilleen, ja tämä näkyy. Se ei halua tehdä sisälle, eikä rivitalon takapihalle (suostuu sinne tekemään ihan pakonedessä). Tietysti vahinkoja sattui pikkupennulle, mutta ei todellakaan päivittäin.
Toinen ja tärkeämpi asia BeMessä on sen täydellinen on-off-olemus. Se ei ole ikinä saanut iltahepuleita. Tultuaan kotiin se osasi jo nukkua suurimman osan päivästä, kun sairastuin enkä jaksanut paljoa muuta kuin nukkua. Nyt vanhempana se saattaa pureskella luita tai vinguttaa leluja, mutta se ei sekoile. Pääasissa se nukkuu sängyn alla, jos mitään ei tapahdu. Se on yrittänyt todella vähän pureskella mitään sallimatonta. BeMen ollessa 4-5 kk ihmettelin, kun se ei reagoinut ei-sanaan, kunnes tajusin, ettei se voinut osata sitä, kun oli alle viisi kertaa tarvinnut sitä kieltää... Kyllä, BeMe on juuri niin helppo koira.
BeMe on herkkä koira ja se haluaa tehdä ohjaajalleen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sille tarvitse kovasti sanoa mistään. Se ei ole niin herkkä, että pissaisi alleen, mutta liian kovasti kieltämällä sen saa ahdistumaan ja lukkoonkin, jolloin asiat ei ainakaan suju. Agilityssä sillä on kaunis luontainen hyppytapa ja kropan käyttö.
BeMe rakastaa ihmisiä ja pyrkii ensimmäisenä naamalle. Tällöin sitä voi komentaa vähän kovemminkin vasten hyppimisestä, koska se ei ylitsepursuavassa ystävällisyydessään häiriinny niin pahasti.
BeMe on pikkuvanha, kuten paimenkouluttaja puolivuotiaana sitä kuvaili. Sillä on varsin vahva silmä, jonka se löysi kolmannella paimennuskerralla (oli silloin kyllä jo puolivuotias). Tämä on selvästi hänen lajinsa (ja minun), ja yritetään tehdä BeMen kanssa enemmän paimennusta kuin aiempien. Haaveissa saada ainakin perusrata joskus läpi.
Pikkuvanha-kuvaus sopii kaikkeen muuhunkin. Se on ollut koko pentuajan niin helppo, että arki on ollut tasaista pitkään tarvitsematta koko ajan opettaa pentua. BeMe on yksinkertaisesti käsittämättömän upea.
